Kirjoittajana Jenna Mattjus
Valmentajat tärkeässä roolissa junnujemme jalkapallomatkalla
Kun maailmalla menestyneiltä urheilijoilta kysytään, kenellä on ollut suurin vaikutus lajissa menestymiseesi, monen vastaus on valmentaja. Junioritoiminnassa valmentajilla on tärkeä rooli lasten lajissa kehittymisen ja treenien säännöllisyyden, mutta etenkin lajin kiinnostavuuden näkökulmasta. Jalkapallossa, kuten missä tahansa muussakin urheilulajissa ei voi välttyä epäonnistumisilta ja joukkuetoiminnassa korostuukin ympärillä olevan tiimin tärkeä tuki yksilöiden ja joukkueen kasvussa. Valmentajien työssä haasteena onkin lajin ja joukkueen sääntöjen, laajojen tunneskaalojen ja erilaisten yksilöiden tarpeiden keskellä löytää tavat toimia, joita koko joukkueen on helppo noudattaa. Valmentajat tarjoavat junnuille mahdollisuuden ylittää itsensä niin kentällä kuin sen laidalla, yksilöinä ja joukkueena, sekä luoda paloa itse lajiin, jotta treeni-into säilyy.
Kuopion Elo -12 ja -13 joukkueiden historia
Elo -12 ja -13 joukkueen toiminta aloitettiin aikoinaan ajatuksella, että lapset saataisiin liikkumaan ja oppimaan ryhmässä toimimista, sekä tietenkin oppia yhdessä jalkapalloa. Hämäläisen Petteri (Elon juniorivastaava) perusti vuonna 2019 WhatsApp-ryhmän, johon kuului nykyisten valmentajien ja toiminnassa mukana olevien lisäksi Koposen Ismo. Ja siitä toiminta sai alkunsa. Keväällä 2023 oli jaettava 2012 ja 2013 syntyneiden joukkueet omikseen, sillä Kuopion alueen lasten ja vanhempien keskuudessa joukkueen suosio kasvoi vauhdilla. Hyvä maine kiri koulujen käytävillä ja omakin lapseni ilmoitti, ettei mikään muu joukkue käy, Kuopion Eloon on päästävä, koska joukkuehenki on kuulemma loistava. Ja sitähän se on. Silloinen molempien joukkueiden, nykyään Elo -12 joukkueenjohtaja Jenni Hämäläinen joutui sanomaan monelle lapselle ”ei oota” ja tarjoamaan jonottamista, jotta paikka joukkueessa vapautuisi. Joukkueiden jakautuessa keväällä kahtia Marko Turunen otti Elo -13 joukkuejohtajan paikan, mutta aktiivinen yhteistyö joukkueiden välillä jatkuu edelleen. Aikuisten ja lasten yhteistyöllä on saatu aikaiseksi jo näin paljon, joten innolla odotamme mitä tulevat vuodet pitävät sisällään!
Nykyään molemmat joukkueet ottavat vastaan uusia pelaajia, taustajoukkoja ja haluavat tarjota jalkapallon täyteistä arkea kaikille Kuopion vanhimman jalkapallojoukkueen ottein: täynnä iloa ja eloa!
Valmentajamme Matias, Antti ja Sampsa kertovat, miksi jalkapallo ja etenkin: miksi juuri Kuopion Elo?
Matias Viitasalo:
”Futis on monipuolinen liikuntaharrastus, jossa saadaan viettää aikaa ulkona ja opitaan ennen kaikkea miten toimitaan yhteistyössä. Yhteistyö on ihmisen tärkein kansalaistaito.
Jalkapallo on kulkenut mukana lapsesta asti ihan vapaamuotoisesti, mutta myös SIPS:n junnuissa 1991–1995. Sitten taas enemmän hupifutista ja joitakin turnauksia. Salibandy oli enemmän se oma laji seuraavat 20 vuotta. Varhaisin valmennusmeriitti on kuitenkin jo 15-vuotiaana, kun vedettiin kylätoimikunnan kiekkokoulua alakoululaisille. Elo -12 ja -13 joukkueen mukana olen ollut alusta asti salibandyvalmentajan roolissa. Joukkueet pelasivat aikaisemmin talvikaudet monipuolisesti muitakin joukkuelajeja, pääasiassa salibandya. Nyt olemme keskittyneet talvisin futsaliin. Elon touhu ja porukka vaikuttivat mukavalta ja oma poikakin innostui mukaan.”
Minkälaista on valmentaa junnuja?
”Meidän joukkueen valmennusporukan vahvuuksia ovat sitoutuminen, joukkuehengen merkityksen korostaminen ja kannustaminen. Vaikka valmennuskokemusta ei ole paljon, näillä pääsee lasten kanssa toimiessa jo pitkälle. Haluan itse mahdollistaa pojille hyvän harrastuksen. Haasteellisinta on ollut vetää 24 pojan treenit yksin, mutta onneksi näitä tilanteita ei ole ollut montaa. Palkitsevinta on nähdä poikien kehittyvän ja saavan onnistumisen kokemuksia. Ne ilmeet, kun pojat ovat tasavertaisina yksi joukkue.”
Minkälainen on Elo -13 joukkue?
”Yhteishenki turnauksissa on (yleensä) huikea, pojilla on hauskaa yhdessä ja pojat käyvät hyvin treeneissä. Kaikki tämä tukee kehitystä.”
Ikimuistoisin hetki valmentajana?
”Viime elokuussa turnaus Leppävirralla. Alussa kentällä oli yksilöitä. Päivän kuluessa pojat uskalsivat alkaa luottaa toisiinsa, pelit kääntyivät voitoksi ja finaalissa pelasi joukkue, jonka voiton avain oli yhteispeli.”
Antti Kervinen:
”Oma matkani tässä joukkueessa alkoi olemalla omien poikien mukana Elon treeneissä ja pikkuhiljaa aloin osallistumaan valmentamiseen enemmän. Lasten motivaation ylläpitäminen on omassa valmennustyössäni tärkeää ja siihen haluan panostaa.
Jalkapallotaustaa on seurajoukkueista vähän, mutta olen lapsena käynyt Elon, KuPSin ja KPT:n treeneissä. Pallopelejä olen pelannut kaveriporukassa koko lapsuuteni ajan paljon ja monipuolisesti. Lajeina olivat mm. jääkiekko, salibandy, jalkapallo, lentopallo, koripallo ja tennis.”
Minkälaista on valmentaa junnuja?
”Valmentajana tahdon kehittyä paremmaksi niin harjoitteiden vetämisessä kuin poikien motivoinnissa. Haasteelliseksi valmentamisen tekee tilanteet, joissa pelaajien kiinnostus ja huomio ovat muissa asioissa kuin harjoittelussa. Vaikka yhdessä olon kuuluukin olla kivaa, olisi harjoituksissa hyvä keskittyä jalkapalloon.”
Minkälainen on Elo -13 joukkue?
”Joukkueemme on mukava porukka erilaisia pelaajia, joita yhdistää joukkuehenki, yhteinen tekeminen ja halu pelata jalkapalloa. Tähän porukkaan on helppo tulla mukaan.”
Ikimuistoisin hetki valmentajana?
”Palkitsevaa toiminnassa ovat tilanteet, joissa pelaajat toteuttavat harjoituksissa sovittuja asioita peleissä, tai joissa joukkuehenki näkyy esim. pelireissuilla. Ne hetket, joissa pääsee todistamaan sellaista aitoa iloa, jota kaverit ja yhteinen tekeminen tuottavat, on myös meille valmentajille palkitsevaa.
Jalkapallo harrastuksena on monipuolinen ja kohtuullisen edullinen harrastus, jonka aloituskynnys on matala. Mukaan on helppo tulla ja pallotaitoja on myös helppo harjoittaa itsenäisesti, koska pelkkä pallo ja kohtuullinen tila riittävät.”
Sampsa Pitkänen:
”Joukkueessa myös sosiaaliset ja ryhmässä toimimisen taidot kasvavat.
Tämän joukkueen mukana olen ollut alusta saakka, eli reilut 4 vuotta. Esikoinen pelasi myös Elo -09 joukkueessa useamman vuoden, jonka myötä itsekin tuli pyörittyä harjoituksissa ja peleissä. Oma taustani jalkapallossa on seuratoiminnan osalta aika vähäinen. Junnuna pelasin kaupunginosajoukkueessa Jynkässä, mutta paljon tuli pallon kanssa vietettyä aikaa vapaa-ajalla. Jalkapalloa olen myös seurannut pienestä lähtien, joten kyllä sillä paikkansa on aina ollut minun elämässäni.”
Minkälaista on valmentaa junnuja?
”Itsensä kehittämisen näkökulmasta tulee pohdittua omaa toimintaa kriittisesti ja pyrin parantamaan sitä, jotta toiminta olisi aina kaikkien edun mukaista. Rehellisesti on myönnettävä, että jos pojille sattuu villipäivä ja itselle ei niin hyvä päivä, niin treenien vetäminen järkevästi ja kunnialla läpi on joskus haasteellista. Ihmisiä tässä kuitenkin kaikki ollaan. Palkitsevinta on ehdottomasti nähdä poikien kehittymistä sekä heidän intoansa ja iloa, kun pääsevät pelaamaan.”
Minkälainen on Elo -13 joukkue?
”Meillä on aika heterogeeninen porukka, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on. Joukkueen vahvuudet ovat peleihin syttyminen ja niissä monesti tulee itsensä ylittämisiä. Joukkueessa kaikille myös löytyy kavereita eikä ketään jätetä yksin.”
Ikimuistoisin hetki valmentajana?
”Mukavin muisto on viime kesän Mikkelin turnausreissu ja viime talven futsal turnaukset. Pelit ovat aina kohokohtia, mutta en nostaisi mitään yksittäistä hetkeä mieleenpainuvimmaksi.”
