Kirjoittajana Erno Kääriäinen
Mikä on harrastamattomuuden hinta meille, jos harrastamisen hinta on liian korkea ja ilo puuttuu?
Viime sunnuntaina, 3.9.2023, vietettiin toista kertaa koko seuran yhteistä tapahtumaa, ELO-päivää. Oli upeaa seurata pikkujunnujen ihailevia katseita, kun he yhdessä edustusjoukkueen pelaajien kanssa vetelivät palloja tutkaan tai pelailivat pienpelejä hymyssä suin. Tuo tapahtuma oli täynnä iloa, mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä – aivan kuten seuramme arvoissakin todetaan. Pikkujunnuja katsellessani mietin itsekseni, että millaisia unelmia, haaveita ja tavoitteita futiksessa noiden pienten ihmisten mielessä olikaan, niin tuona päivänä kuin tulevaisuuden osalta? Nuorimmilla junnuilla ei luonnollisesti ole ehkä ammattilaisura Valioliigassa tai Veikkausliigassa vielä ihan ykkösasiana mielessä, vaikka ”Messien ja Ronaldojen” otteita on saatettu televisiosta seurata ja niitä kovasti yritetty matkia myös treeneissä.
Mutta kun ikää junnuille tulee lisää, myös omat tavoitteet ja kehittymiskohteet alkavat entistä enemmän kiinnostaa. Sitä myöten varmasti nousee pintaan hiljainen pyyntö: ”Voi kun saisin jatkaa tätä lajia mahdollisimman pitkään hyvässä porukassa!” Sillä eikös juurikin ilo, pettymykset, onnistumiset ja epäonnistumiset yhdessä ole se futiksen suola ja sokeri? Tämä saatiin myös huomata tuolla Elo-päivässä, kun kotijoukkue ottelussaan tappiotilanteesta sai taisteltua ottelun vielä tasoihin, mutta vastustaja kuitenkin onnistui vielä tekemään lopussa sen ratkaisevan voittomaalin. Tämä varmasti harmitti, mutta ei se haittaa! Yhdessä koimme tuona päivänä jotain maagista ja ainutlaatuista: Olimme rakentamassa Elo-päivämatkaa yhdessä, koko seurana ja myös tuimme toisiamme koko tämän matkan. Kannustimme, opimme ja koimme yhdessä myös harmituksen tunteen niukan tappion jälkeen. Tätä juuri on seurahenki ja yhteisöllisyys! Tappion jälkeen harmistus vaihtui jälleen yhteiseen iloon, kun junnut riensivät pelin jälkeen heittämään läpsyjä seuraidoleilleen. Se samainen hymy näkyi junnujen huulilla kuin oli ollut aiemmin seurapäivän rasteilla – vaikka hävisimme matsin.
Tuona päivänä ottelun jälkeen mietiskelin vielä harrastustoiminnan kantavuutta eli sitä, että miten tuon pikkujunnun hymy pysyisi koko ”harrastusmatkan” huulilla ja se olisi myös aikuisten huulilla, koko yhteisön ja yhteiskuntammekin huulilla? Kuten tiedämme, harrastuspudokkuus eli ”drop out”- ilmiö on edelleen yhteiskunnassamme vahvasti läsnä ja murrosiässä jopa puolet lajin ikäryhmän junioreista lopettaa arvokkaan harrastustoiminnan. Syitä on paljon ja ilmiötä myös jonkin verran tutkittu. Tänä vuonna ilmestyneessä Pro Gradu-tutkielmassa (Puustinen&Pyykkönen 2023) todetaan, että yli 40% nuorista kokee harrastamisen lopettamisen syiksi kyllästymisen tai hauskuuden puuttumisen. Tämä ”ilon puute” on huolestuttava trendi, jos se johtuu esimerkiksi liian tiukoista (aikuisten asettamista) säännöistä, kontrollista ja kritiikistä tai painostuksesta. Samaisessa tutkielmassa todetaan, että omien taitojen riittämättömyys (kyvykkyystunne) ja liian kalliit harrastusmaksut vaikuttavat lopettamispäätökseen merkittävästi. Myös Yle uutisoi (4.9.2023), että inflaatio vaikuttaa jo myös keskituloisten perheiden harrastamisen mahdollisuuksiin, vaikka yleensä lasten harrastamisesta säästetään perheissä viimeisenä.
Elolla vahva visio ja tahtotila on taistella kaikin voimin matalien harrastamismaksujen puolesta. Seurassa pyritään tekemään talkoovoimin mahdollisimman pitkään kaikki hallinnosta joukkueisiin saakka. Vapaaehtoisvoimin toimiva seura pystyy myös paremmin osallistamaan jäsenensä ja kehittämään toimintaa lasten ja nuorten, ei seuran ja aikuisten ehdoilla. ELO-työtunteja tuskin kukaan laskee ja ei niitä oikeastaan kannatakaan laskea – muuten kuin yhteiskunnallisesti. Edullisuudesta ja sitä kautta mahdollisuudesta harrastaa kertoo esimerkiksi se, että seuran jäsenmaksu on vuonna 2023 vain 20€ ja muutkaan maksut eivät montaa satasta ole edes vanhimmillakaan junnuilla. Tämä onnistuu vain ELO-perheenä ja pitämällä se ”hymy huulilla”. Vapaaehtoistoiminnan ja harrastamisen pitää olla mukavaa ja niin pitkään kuin se on sitä, ollaan oikealla tiellä. Tervetuloa mukaan Elo-perheeseen!
Hellurei ja mukavaa syksyä!
Erno Kääriäinen, seuran hallituksen sihteeri
