Luovuus, Loiri ja futiksen Eloa

Tapasin ensimmäisen kerran Vesa-Matti Loirin sattumalta 1960-luvun loppupuolella. Tämä tapahtui Istanbulissa, kun perheemme teki turistireissun sinne. Törmättiin Besiktasin stadionin lähettyvillä.

Seuraavien vuosikymmenien aikana kohtasimme aika monta kertaa. Jalkapallokentillä ja kuppiloissa, milloin missäkin. Veskuhan oli lahjakkuus aika monessakin lajissa. Muutama vuosi sitten sain häneltä odottamattoman soiton. Taukoa yhteydenpidossa oli 10 vuotta. Hän kyseli kuulumisia ja vointeja. Olin vähän ”äimän käkenä”. Tapasimme ja keskustelimme menneistä ja vähän tulevaisuudestakin.

Uskallan väittää, että jalkapallo merkitsi Veskulle paljon. Hänen vilpitön ilo, kun Suomi pääsi EM-kisoihin ensimmäistä kertaa. Se heijastui säteilevänä hymynä ihan Pöljälle asti. Kiitos Vesku kaikesta. Rauhallista matkaa.

Elon matka Itäisessä Kolmosessa on sujunut erinomaisesti. Vielä on lohkossamme 4 peliä jäljellä. Tällä kaudella joukkueemme on asennoitunut upeasti jokaiseen peliin. Nuoremmasta vanhempaan. Itselleni on ollut huikeaa seurata pelaajien halua sekä voittamisen tahtoa. Kyllä sen aistii. Ja tuntee.

Tunne on tärkeä tekijä, kuten luovuus. Tunteen parhaimpia olotiloja ovat hymy ja nauru. Luovuuden rentous, sellainen ”flow” tila, jota varmasti Vesa-Matti Loiri koki esiintyessään milloin missäkin. Ja tietysti rohkeus. Uskaltaa ja olla pelkäämättä. Uskallan väittää, että näitä luonteen ominaisuuksia tarvitaan areenoilla. Yksilönä ja joukkueena. Tämän kauden teemana on ollut; Action speaks lowder than words, jota voidaan tulkita myös yhdellä sanalla Hellurei.
Se on jalkapalloilullista Eloa.

– Atik Ismail