Kirjoittajana Mikko Uotinen
OODI ALASARJOILLE
Olen itse käynyt hyvin perinteisen kuopiolaisen jalkapallokaaren. Pelannut junnuvuodet KuPS:ssa. Jossain vaiheessa se homma tyssäsi, kun skilssit ei vaan Suomen huipulle riittäneet. Tuo hetki olisi helposti voinut olla jalkapallourani päätepysäkki, mutta ei ollut! Syy siihen on oikeastaan täysin aliarvostettu asia Kuopiossa. Se on alasarjoissa pelaavat joukkueet, jotka mahdollistavat 99 % lajin parissa lapsuutensa viettäneelle lajin jatkamisen.
Kun aloitin alasarjoissa pelaamisen, en tiennyt, mitä odottaa. Olin tottunut siihen, että jalkapallo oli kilpailullista, tavoitteellista ja organisoitua. Alasarjoissa pelattiin erilaisella mentaliteetilla. Siellä oli tilaa leikille, luovuudelle ja hauskanpidolle. Siellä ei tarvinnut olla täydellinen, vaan riitti, että oli oma itsensä. Se oli varmaa, että aina sattui ja tapahtui. Siellä sai kokeilla uusia asioita, tehdä virheitä ja oppia niistä. Siellä sai nauttia jalkapallosta sen kaikissa muodoissa.
Nyt ”hieman” vanhempana tajuan, että nämä paikalliset seurat ovat myös tärkeitä yhteisöllisyyden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta. Pelaaminen on hauskaa, rentouttavaa ja hyvää vastapainoa muulle elämälle. Joukkueissa syntyy ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat kentän ulkopuolelle. Lisäksi alasarjat tarjoavat mahdollisuuden kehittyä mm. valmentajana, jos siltä tuntuu. Moni alasarjoissa aloittanut tai pelannut on noussut myöhemmin korkeammille sarjatasoille valmentamaan tai siirtynyt muihin vastuutehtäviin seurassa. Toisaalta seurat voivat olla myös portti uuteen kaupunkiin, kun muualta tulevat opiskelijat tai työntekijät löytävät helposti paikan, jossa tutustua ihmisiin ja harrastaa lajia, jota rakastavat.
Alueen jalkapallokulttuurille on äärimmäisen tärkeää, että alueella on kaikille sopiva tapa harrastaa hienoa ja jaloa lajia. Kaikki eivät mahdu samaan muottiin, eikä pidä mahtuakaan. Emme ole samanlaisia, eikä pidä ollakaan. Usein puhutaan siitä, miten seurat kilpailevat keskenään. Tavallaan, mutta se on jaloa ja eteenpäin vievää kilpailua. Sen kilpailun hienous on siinä, että kentän ulkopuolella kaikilla on yhteinen vastustaja; sellainen nuori, jolla on vielä kytöä lajia kohtaan ja hänet pitää vaan saada lajin pariin. Kentällä taas säännöt ovat reilut ja illalla aikaa vietetään yhdessä yli joukkuerajojen.
Alasarjoissa pelaaminen oli myös silmiä avaavaa. Huomasin, että jalkapallo oli paljon laajempi ja monipuolisempi ilmiö, kuin olin aiemmin ajatellut. Jalkapallon parissa kohtasin ihmisiä, jotka olivat eri ikäisiä, eri taustoista, eri taitotasoista ja joilla oli eri näkemyksiä. Siellä näin, että jalkapallo yhdisti ihmisiä, jotka muuten eivät olisi koskaan tavanneet. Siellä opin arvostamaan jokaisen panosta, persoonaa ja intohimoa lajiin. Siellä sain uusia ystäviä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois.
Alasarjoissa pelaaminen oli muutenkin merkityksellistä. Tajusin, että alasarjat eivät olleet vain harrastusta, vaan ne olivat jotain suurempaa. Ne olivat alueen jalkapallokulttuurin sydän ja sielu. Ne olivat se, joka piti lajin elossa ja kehittyvänä. Ne olivat se, joka antoi mahdollisuuden kaikille, jotka halusivat pelata, riippumatta siitä, kuinka hyviä tai huonoja he olivat. Ne olivat se, joka tarjosi paikan, jossa tuntea kuuluvansa johonkin ja jakaa yhteisiä kokemuksia. Ne olivat se, joka teki jalkapallosta enemmän kuin vain peliä, vaan osan elämää.
Alasarjoissa pelaaminen ei ainoastaan minulle, vaan myös monille muille, oli mahdollista vain siksi, että joku halusi tukea meitä. Se joku oli usein paikallinen yritys, joka antoi meille rahaa, varusteita tai tiloja käytettäväksi. Ilman heidän apuaan emme olisi ehkä koskaan päässeet kokemaan jalkapallon iloa ja alueen yhteisöllisyyttä. He eivät tukeneet meitä siksi, että odottivat meistä huippupelaajia tai saavansa mainospinta-alaa. He tukivat meitä siksi, että he rakastivat jalkapalloa ja halusivat antaa sille jotain takaisin.
Alueen ihmiset ja etenkin yritykset ovat siis avainasemassa alueen jalkapallokulttuurin ylläpitämisessä ja kehittämisessä. He voivat auttaa alasarjajoukkueita monella tavalla, ei pelkästään rahallisesti, vaan myös henkisesti ja käytännöllisesti. He voivat osoittaa arvostusta ja kannustusta pelaajille, valmentajille ja vapaaehtoisille, jotka tekevät kovasti töitä lajin eteen. He voivat tarjota resursseja, verkostoja ja kontakteja, jotka voivat auttaa joukkueita ratkaisemaan erilaisia haasteita. He voivat luoda yhteistyötä ja kumppanuutta, jotka hyödyttävät molempia osapuolia.
Tuen antaminen alasarjoille ei ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan se on myös investointi tulevaisuuteen. Alasarjat ovat niitä, jotka kasvattavat uusien sukupolvien jalkapalloilijoita, joista jotkut saattavat nousta huipulle asti. Alasarjat ovat niitä, jotka pitävät jalkapallon elinvoimaisena ja houkuttelevana harrastuksena, joka edistää ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalisuutta. Alasarjat ovat niitä, jotka luovat alueelle oman identiteetin ja brändin, joka voi houkutella uusia asukkaita, matkailijoita ja liiketoimintaa.
Haluan kannustaa kaikkia olemaan osa tätä kulttuuria. Lähtekää rohkeasti mukaan alasarjojen peleihin ja tapahtumiin, joissa voitte nauttia jalkapallosta sen monimuotoisuudessaan. Tukekaa toisianne, olkaa reiluja ja kunnioittavia ja pitäkää hauskaa. Muistakaa, että jalkapallo on meidän kaikkien laji ja me teemme siitä sellaisen, millaiseksi sen haluamme.
Mikko Uotinen, Kuopion Elon hallituksen puheenjohtaja
