Muasta se piennii ponnistelloo

Näen on käyny Elollekkii. Pien ja perinteikäs seura, joka on tehny viime vuosina kohtalaesen näättävän ponnistuksen ylös ja loekan etteen. On siis kasvateltu seuroo vähitellen niin tuloksellisesti ku harrastajien miärännii suhteen. Elon tunnusmerkkijä pelipaejan rinnassa kanniskelloo jo kaks aekuisten joukkuetta ja lisäks viis juniorijoukkuetta! Elloo mualiman kartalle viep tällä hetkellä ylj 150 isompoo ja pienempöö harrastajjoo ja lisäks apuna on pitkä liuta muita aktiivitoemijoeta. Vuan onpahan ollu hienoo nähä, miten nii isot ku pienettii ihmisen alut on ottanna Elon omakseen ja kantaa elolaesuutta ylypeyvellä.

Elolla kaekki toeminta perustuu vappaaehtostyölle. Kaekki juniorijoukkueittennii taustajoukot tekköövät hommoo hyvvee hyvvyyttään. Siitä iso kiitos ja mahottoman syvä kumarrus. Nämä arjen sankarit yhessä Elon muitten toemijoetten, sponsoreijen ja lasten vanahempiin kansa mahollistaa lapsille evullisen, mielekkään ja kehittävännii harrastustoeminnan harjotusvuoroeneen ja ottelutapahtumineen monta kertoo viikossa ympär vuojen. On myös mahtavoo, ettei harrastamisest oo tehty liian vakavoo ja ryppyohtasta toohua. Pilike silimäkulumassa ja virne nuamalla tekeminen pyritään pitämää ehottomasti mukana tästäkii etteenpäen!

Ja vielä nuo meijän juniorit! Miten uppeita kasvavia nuorija! Näetä on Elon riveissä jo ylj 100 ja lisseekii oes tulossa! Jostaenhan tuo kertoo. Seuroopa sitte minkä Elon juniorijoukkueen tekemistä hyvvään, näkköö, että naperot naattii. Pelloomisen riemu on aestittavissa joka tilanteessa. Kaveria kannustettaan ja tsempataan tae aenaki tätä harjotellaan. Opetellaan naaramaan omille töppäelyille ja ottamaan niistäkii oppia mukkaan. Lajiossoomisen ohella siis harjotellaan myös taetoja muutakii elämee varten, erityisesti näetten pienempien junnujen kohalla. Kuuntelemine, keskittymine, pettymysten sietämine, onnistumisten juhlimine ja kaveritaejot monessa kohtoo jopa enempi keskijössä ku ite pelitaejot. Tärkeintä on pittää porukalla kivvoo kentällä ja sen ulukopuolellakkii.

Vuan kyllä on tärkee suaha potkasta pallooki! Sitä ee passoo unohtoo. Se on kuitennii osaltaan se, mittee varten lapsettii viikosta toeseen tulloo kentälle, oli miten väsyny eläjä hyvvään. Tae voepahan ohheislajina kokkeilla vaekka kaverin vetämistä rullalauvalla tae heilua köysissä ku Tarzan ikkään. Lapset kuitennii tarvii niitä kivoja, innostavia ja kehittäviä harrastuksia. Väetän, tae aenakin toevon, että ollaan Elossa tätä onnistuttu tarjoomaan. Ihanpa oes parrautta tämä! Laji ku laji, liike on lapsille (ja tok myös aekuisille) hyväks. Pietään siis porukka liikkeellä ja Elossa jatkossakkii!

Erilaesten taetojen opettelluun ja junioripalloelun parriin kannustaen,

Jenni Hämäläinen

Elo 12-13 -syntyneiden joukkueenjohtaja