Jalkapalloa kiitos, ei sotaa!

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Albert Camus sanoi joskus: ”Kaiken minkä olen oppinut etiikasta ja moraalista, olen oppinut jalkapallosta”. Olen ehkä samaa mieltä henkilökohtaisella tasolla mutta maailman hulluus osoittaa ettei kaikkialla olla. Siinä missä jalkapalloon on luotu yhteiset säännöt ja että vaikka peliä pelataan välillä sääntöjen äärilaidoilla niin kuitenkin säännöissä pysytään, sillä jalkapalloihmiset kunnioittavat itse peliä niin paljon.

Ukrainan tilanne osoittaa että etiikalla ja moraalilla ei välttämättä ole oikeassa elämässä mitään tekemistä. Mutta toivotaan että Ukrainan bussipuolustus pitää ja vastaiskut sekä erikoistilanteet avaavat tarvittavat tilanteet voiton saavuttamiseksi.

Kun Teemu Soini soitti syksyllä ja pyysi kahville niin jouduin miettimään suhdettani Eloon. Tajusin että Elo on ollut olemassa aina, siis minun elämän aikana, vaikka seuraan en ole kuulunutkaan aiemmin. Kunniatehtävänä otin valmennuspestin vastaan, tiedostaen hyvin että eräänä päivänä kun minua ei enää ole, niin Voimistelu- ja urheiluseura Männistön Elo luultavasti on.

Jalkapallon pitää olla kivaa. Tähän moni sanoo että amatööritasollako. Minusta sen pitää olla kivaa kaikilla tasoilla. Uskoakseni meidän joukkueella on tekeminen aika hyvällä mallilla. Tehdään tosissaan mutta pelaaminen on kivaa.

Elon kannattajat eivät ole muinaisjäänteitä. Kausikortin kyselijöitä ja ostajia on ollut paljon. Kun syksyllä kävin toriteltassa kahvilla niin minulle tuntemattomia ihmisiä tuli tsemppiviesteineen kertomaan tukensa Elolle.

Peleihin kannattaa tulla. Punapaitainen kotijoukkue pelaa Keskuskentällä kivaa ja voittavaa jalkapalloa!

Jussi Kukkonen