Elämä on ELOA

Aluksi. Kaikille oikein hyvää ja onnellista vuotta!Vuodet vierivät. Tulevalla kaudella saan olla mukana Elon edustusjoukkueen valmennus tiimissä. Kiitos siitä. Elo on osa suomalaista ja kuopiolaista jalkapallokulttuuria. Sitä sain kokea viime kaudella, kun lukuisat utelut, kyselyt ja kannustukset saavuttivat minua eri kanavien kautta. Ja ympäri valtakuntaa. Myös kasvotusten sain kertoa Elon kuulumisia mm. Helsingissä. Pelkästään positiivista […]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös jalkapallokausi 2022. Elon edustusjoukkueen viimeinen kotiottelu oli jo viime sunnuntaina ja kautta on jäljellä vielä kaksi peliä. Samoin kakkosjoukkueella on jäljellä vielä kaksi peliä. Alle 15-vuotiailla pojilla on sentään vielä kolme peliä jäljellä ja alle 13-vuotiailla yksi. Seuralla on siis kokonaisuutena jäljellä kuusi peliä aikaa nauttia jalkapallon parhaasta annista,

Tapasin ensimmäisen kerran Vesa-Matti Loirin sattumalta 1960-luvun loppupuolella. Tämä tapahtui Istanbulissa, kun perheemme teki turistireissun sinne. Törmättiin Besiktasin stadionin lähettyvillä. Seuraavien vuosikymmenien aikana kohtasimme aika monta kertaa. Jalkapallokentillä ja kuppiloissa, milloin missäkin. Veskuhan oli lahjakkuus aika monessakin lajissa. Muutama vuosi sitten sain häneltä odottamattoman soiton. Taukoa yhteydenpidossa oli 10 vuotta. Hän kyseli kuulumisia ja vointeja.

Kun reilu kymmenen vuotta sitten totesin itselleni, etteivät taitoni riitä ammattijalkapalloilijaksi, niin luonnollisesti kipinä jalkapallolle alkoi hiipua vuosi vuodelta. Ei se koskaan sammunut ole, mutta hiipunut. Tällä kaudelle syttyi uusi kipinä!   Joukkue patsastelee sarjataulukossa kärkisijalla. Harjoituksiin osallistuu elokuun alussa vielä se parikymmentä pelimiestä. Kotipelimme kuvataan ja jopa selostetaan. Vieraspeleihin liikumme bussikuljetuksella. Pidemmillä vierasmatkoilla on seuran

Kuopiossa on ollut jo muutaman vuoden ajan orastava jalkapallobuumi, ainakin jos sitä mitataan menestyksellä ja sillä, kuinka jalkapalloseurat näkyvät ja kuuluvat katukuvassa. Paikallinen palloseura on voittanut mestaruuksia ja mitaleita, niin miehissä, naisissa, kuin junnuissakin. Myös muilla seuroilla on ollut hyvä tekemisen meininki eli niin sanottu pöhinä. Barca on tehnyt hyvää työtä Riistavedellä jalkapallon eteen, Kings

Ihan pienestä pitäen uhosin kuin Muhammad Ali aikoinaan. Tahdoin tulla isoksi ja pelata jalkapalloa Maajoukkueessa. Käsipalloa myös. Koripalloa sekä jääkiekkoa. Välillä halusin tulla yhtä hyväksi juoksijaksi kuin Paavo Nurmi. Isoa minusta ei tullut, tukeva kyllä olen ollut pienestä pitäen. Ja pääsin yhteen yllä mainituista unelmista. Aika usein minulle sanottiin, kun kerroin unelmista, että älä unta

Kesä 1975. Olemme muuttaneet Inkilänmäelle ja kuikuilen koivun takana läheisen aution omakotitalon takana olevaa aukiota missä pojat pelasivat jalkapalloa kivistä tehtyihin maaleihin. Joku huomaa minut ja pyytää mukaan että saisivat tasasakit. Siitä se alkoi. Myöhemmin syksyllä kinusin naapurin, minua 5-vuotta vanhemmalta, pojalta että ottaa mukaan KuPS Puumien treeneihin Kettulankoulun kentälle. Pikku fillarillani singersin Jukan perässä

Näen on käyny Elollekkii. Pien ja perinteikäs seura, joka on tehny viime vuosina kohtalaesen näättävän ponnistuksen ylös ja loekan etteen. On siis kasvateltu seuroo vähitellen niin tuloksellisesti ku harrastajien miärännii suhteen. Elon tunnusmerkkijä pelipaejan rinnassa kanniskelloo jo kaks aekuisten joukkuetta ja lisäks viis juniorijoukkuetta! Elloo mualiman kartalle viep tällä hetkellä ylj 150 isompoo ja pienempöö

#2 Mikko Piirala (Toinen kausi)Tämä nappisilmäinen hupsuttelija toipuu vielä viime kauden loukkaantumisesta. Loppukaudesta ehkä jo haastaa laitapakin tonttia. Toimii tarvittaessa huoltajana, huoltopäällikkönä tai joukkueenjohtajana! Iso koppipelaaja! Fyysisesti pieni.  #3 Ville Väänänen C (Ensimmäinen kausi)Valtakunnan parhaimpia pallonriistäjiä. Villelle ei omista vasenta jalkaa, mutta oikean ulkosyrjä tuntuisi palvelevan häntä vähintäänkin yhtä hyvin. Näkyvä kenttäpelaaja. Äänekäs koppipersoona. Taistelee

Ainakin oma sukupolveni muistaa hyvin, kuinka Maukka Perusjätkä lauloi kovaa ja korkealta ”Säpinää”…moottorisaha kädessään. Tämä biisi ei kylläkään jalikseen liittynyt, mutta sen energisyys on osittain verrattavissa siihen Eloon, jota näen toiminnoissamme.